Aku

… on punainen maatiaiskissa (s. 3.5.1993). Haettu Pohjanmaalta, Kurikasta heinäkuussa 1993, pienenä kämmenenkokoisena kissanpoikasena, vietti kissanelämää Irman kanssa,kunnes kohtasimme Jonen. Alku…hiukka mustasukkaisuutta perheen ”uroitten ” kesken, mutta onneksi nopeasti ohi. Aku piti kovasti Irman isästä, kun Pentti kuoli, oli se Akullekin suuri suru. Akulla todettiin krooninen tulehdustila 14v.,mutta lääkityksellä ja hyvällä hoidolla hän eli yli 17v. Jouduimme viemään Apexiin piikille syyskuun lopussa. Suuri jalkapallofanimme tuhkat on kaapin päällä…missäpä muussa kuin jalkapallouurnassa.

Aku oli ”partycat”…innoissaan kun tuli vieraita, vastaanotti tulijat eteisen piironkin päällä istuen ja haistellen …joku joskus sai suukonkin…

Lapset eivät olleet niin ykkösjuttu hänen mielestään, sieti…

Koiratkin meni laatuun, kunhan eivät olleet liian innokkaita tutustumaan, joku roti siinäkin suhteessa!.

Aku piti myös hyvästä ruosta…”french cuisine”…vähän kerrallaan, mutta hyvää…eihän sitä nyt kaikkea voi syödä…

Musiikkimaku: Elvis, Arkkutango ja Schubert.

Prätkäkissa: korvakarvat hulmuten Jonen ja Irman välissä kassissa, panta kaulassa maisemia ihaillen.

Käytti joskus kravattia, ei siis ollut vastenmielistä, vaikka Irma-mamma laittoikin kaulaan, kun mentiin merkkipäiville ja jouluna.

Nukkuminen: pääasiassa sängyssä tehden mammalle ”kampauksia”. Mammakin sai joka yön päähieronnan.